Taste of Helsinki

Tuli pyörähdettyä Taste of Helsinki -ruokatapahtumassa heti avajaispäivän iltana torstaina. Kävin tapahtumassa myös viime vuonna vesisateessa, nyt sää oli huomattavasti mukavampi ulkona syömiseen ja hengailuun.

En ollut päättänyt mitään pakollisia maistettavia etukäteen, joten menin vähän sen mukaan, mikä näytti hyvältä ja mihin jaksoin jonottaa. Söin muutaman suolaisen annoksen ja jaoin kaksi eri makeaa annosta seuralaisen kanssa. Hyviä makuja ja ihmiset hyvällä tuulella. Mikäs sen mukavampaa arki-illan viettoa kuin istuskella auringossa ruoan ja ystävien parissa. :)






Tykkään tapahtumasta monestakin syystä. Olen vähän sellainen, että ravintolassa on välillä vaikea
päättää mitä söisi, kun haluaisi maistaa kaikkea mikä kuulostaa hyvältä. Tässä tapahtumassa se onnistuu aika hyvin, kiitos pienten annoskokojen. Tästä syystä jälkkäreitäkin voi maistella useita, sillä suolaisten jälkeen on vielä tilaa makealle. ;) On myös kiva bongata uusia ravintolatuttavuuksia, joihin voi mennä joku kerta tutustumaan tarkemmin. Tällä kertaa erityisesti Hoshito jäi mieleen paikkana, johon pitää päästä illallistamaan. Harmillisesti Smakby, johon tykästyin viime vuonna, jäi tapahtumasta pois. Täytyy siis suunnata Ahvenanmaalle!

Söin alkuun Matti Jämsenin grillattua purjoa, Keisarinjuustoa ja marinoitua sipulia. Hyvää!
Erityisesti sipuli yllätti maukkaudellaan ja makeudellaan ja teki vaikutuksen minuun, joka en ole suurin sipulin ystävä.


Seuraavaksi valitsin muutaman kala-annoksen väliltä ja päädyin Kaskisin lohiannokseen. Sokerisuolattua lohta, savulohimousse ja tilli-piimäkastike. Annos oli melkoisen pieni saman paikan liha-annokseen verrattuna, mutta maussa ei mitään valitettavaa. Rapeat leipäpalat toivat kivaa purutuntumaa kokonaisuuteen.

Viimeisena suolaisena söin Hoshiton avokadotempuran. Hitsin hyvää! Annos oli juuri sopivan suolainen ja avokado ei vain voi pettää...

Sitten oli makeiden vuoro. Ensimmäisenä hain Emosta "Tiramisun", joka olikin koottu jäätelövohveliin. Annos oli minulle vähän pettymys. Päällimmäisenä oli kai valkuaisvaahtoa, mikä ei oikein maistunut ja sen alla jännä hyytelömäinen liköörikerros(?), joka ei toiminut itselleni ollenkaan. Vasta alimmainen osa, jonkinlainen tuorejuustoseos maistui hyvältä. Annos jäikin aika lailla apusyöjän vastuulle.

Seuraavaksi päätin hakea Ragusta jälkkäriannoksen, joka oli houkutellut listalla koko illan. Raguun taisi olla paikan pisin jono, mutta päätin kestää odottelun. Päätin samalla ottaa vielä Ragun leipäannoksen maisteltavaksi (olen kerran syönyt Ragussa ja leivät oli ihan mielettömän hyviä!) ja tällä kertaa onni oli suotuisa - sain paikan viimeisen leipälautasen. Lautasella oli ihanaa saaristolaisleipää, parmesanimuffinia ja mielettömän rapeaa vaaleaa leipää. Levitteinä ruskistettu voi, juustolevite ja raparperihilloke. Nnnaammm!

Ragun lakritsivaahto, marinoitu fenkoli ja sitruunajäätelö. Ihan mielettömän hyvää! Lakritsivaahdossa oli ihan uskomaton maku ja kirpsakka sitruunajäätelö sopi sen kylkeen ihan täydellisesti. Fenkolitkin sopi kivasti jälkiruokaan. Tätä olisi syönyt vaikka kulhollisen...

Illan söpöin annos taisi olla Sinnen tuulihattu vadelmasorbetilla. :)

Kiva ilta ja kiva tapahtuma. Ensi vuonna uudestaan!

Naurettavan helppo valkosuklaamousse

Jos toiveissa on helppo ja hyvä jälkkäri, kokeile tätä. Monessa (valko)suklaamousseohjeessa kikkaillaan kananmunien kanssa, joihinkin vedetään jopa liivatteet mukaan, mutta mitä vielä. Helppo mousse valmistuu tasan kahdesta ainesosasta: kuohukermasta ja suklaasta. Valkosuklaa sulatetaan, kuohukerma vatkataan, sekoitetaan yhteen - valmis. Sellaisenaan moussen rakenne on vaahtomainen - jos haluaa hieman jämäkämpää moussea, niin kannattaa antaa seoksen odotella jääkaapissa parisen tuntia. Sen jälkeen koostumus on mukavan lusikoitava ja kasassa pysyvä. Halutessaan jälkkärin voi koristella marjoilla (erityisen makean valkosuklaamoussen kaveriksi sopisi varmasti happamammatkin marjat) ja nautitaan kaikki kerralla. As simple as that!


Valkosuklaamousse (2-3 annosta)

-2 dl kuohukermaa
-100 g valkosuklaata (vähän vähempikin riittäisi)
(tarvittaessa ripaus sokeria)

1. Sulata ensin valkosuklaa. Mikrottaessa kannattaa vahtia tarkkaan ja sekoitella vähän väliä. Jätä sula jäähtymään.
2. Vatkaa kuohukerma jämäkäksi vaahdoksi.
3. Lisää sekaan sulatettu ja jäähtynyt) valkosuklaa ja sekoittele tasaiseksi.
4. Tarjoile sellaisenaan tai anna jähmettyä jääkaapissa muutama tunti.

Jääkaapissa jähmettymisen jälkeen koostumus on moussemaisempaa, suoraan valmistuksen jälkeen enemmänkin vaahtoa. Itse tykkäsin jähmeämmästä versiosta enemmän.

Kesäkukkia

Eilen palautin graduni vuoden uurastuksen jälkeen ja lähdin palautumaan metsälenkille. Koirat ja kamera mukaan - mikäs sen parempi keino rauhoittua. :)

Kuvissa lähinnä kukkia. On se kummaa, miten näteiltä voi rikkakasvitkin näyttää, kun läheltä katsoo...

 Öttiäinen halusi mukaan kuvaan.

 Kielot taitavat olla kauneimmillaan juuri nyt. Pitäisi poimia kotiin pieni kimppu niitä, ihan vain tuoksun takia.

 Mäkin oon täällä! Miks sä vaan kukkia kuvaat??

Mul on tylsääää.

 Suopursun lehtien tuoksu on ihan mieletön. Jos sen voisi purkittaa, saisin siitä hajuveden loppuiäksi.

Menkää metsään!

Mökkikesä startattu

Vaikka kesähelteet antavat vielä odottaa itseään, on mökkikesä saatu jo ihan kiitettävästi avattua. Viime viikonloppuna päästiinsaunomaan  kavereiden kesäpaikalle ja samalla tuli heitettyä talviturkki. Mukana oli kolme koiraa, joten hiljaista tai tylsää hetkeä ei päässyt syntymään. ;) Välissä oltiin yksi yö kotona ja sitten suunnattiinkin jo seuraavalle mökille viettämään lomaviikkoa. Säät vaihtelivat, mutta meillä kävi hyvä tuuri ja satunnainen sade tuntui taukoavan aina silloin kun piti grillata tai käyttää koiria lenkillä. 

Rakastan mökkeilyä ja onneksi sukuun ja lähipiiriin on siunaantunut muutamakin mökkipaikka, joihin karata aina kun on siihen sopiva väli kalenterissa. Kauimmainen mökkipaikka on poikaystävän suvun kesäkoti Haukiputaalla asti ja sielläkin olisi tarkoitus ehtiä käymään loppukesästä. Toistaiseksi seikkailemme kuitenkin hieman lähemmillä mökeillä. Voi olla, että suuntaan koirineni taas ensi viikolla oman suvun mökille hyödyntämään alkuviikon lomapäivät. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa. Ja mökki ihmisen paras paikka kesällä ;)

Oma Fisu paras Fisu <3

Ikaalisten mökillä tällä viikolla oli mukana oman Fisun lisäksi hoitokoira Misty, joka seikkailee kuvissa myös. Fisu on näistä se vakavampi, Mistyä hymyilyttää aina. <3

 Susi odottaa pallon lentämistä.

 Väinö herrasmies.

 Lettukestit <3

 Kaverukset :)

Mascarponeen piilotettu raparperipiirakka

Teen yleensä raparperipiirakan melko samanlaisena, perus piirakkapohja, päälle raparperit, pinnalle rahka-sokeri-munaseos ja koko komeus uuniin. Niin olin nytkin suunnitellut leipovani mökkievääksi, mutta sitten silmiin osui Kinuskikissan sivuilla mascarponella hunnutettu raparperipiiras ja päätin heti kokeilla sitä. Lisäsin raparperin sekaan muutamat mansikat, mutta piirakan voi tehdä pelkästä raparperistakin. Vaikka mascarpone on aika tuhtia, niin silti piirakka maistuu yllättävän freesiltä, koska sitä ei paisteta. Mascarponevaahto jää siis pinnalle tuoreena, mikä toimii minusta vallan kivasti.

Ainoastaan piirakkapohja täytyy paistaa uunissa, joten valmistus on aika helppoa, mutta vähän joutuu aina odottelemaan edellisen vaiheen jäähtymistä, ennen kuin seuraavan voi tehdä. Itse tein piirakkapohjan ja raparperi-mansikkahillokkeen jo edellisenä päivänä valmiiksi, jolloin oli helppo kasata piirakka valmiiksi ja pakata mukaan. Mielestäni piiras oli parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä kokoamisesta, joten tämän kannattaa antaa tekeytyä ja kostua hyvän aikaa ennen tarjoilua.

Piiraan voi tehdä yhteen piirakkavuokaan tai halutessaan pienempiin quiche-tyyppisiin vuokiin. itse tein maisteluversioksi yhden pienemmän piirakan ja sekin oli aika söpö tarjoilukoko. Vaatii vain vähän enemmän väkertämistä.

Ennen hunnutusta. (Maistuisi varmasti näinkin!)

Jälkeen hunnutuksen.


Mascarpone(-mansikka)-raparperipiirakka

Pohja:

-100 g voita/margariinia
-1 dl sokeria
-1 muna
-2,5-3 dl jauhoja
-0,5 tl leivinjauhetta

Raparperihilloke:

-muutama suurehko raparperin varsi (n. 500 g)
(-puoli litraa mansikoita)
-1 dl fariinisokeria
-ripaus kanelia & kardemummaa

Mascarponevaahto:

-2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
-250 g mascarponea
-150 g valkosuklaata

1. Valmista ensin pohja. Vatkaa rasva ja sokeri sekaisin ja lisaa muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon. Levitä piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Itse tein foliosta "reunat" vuokaan taikinan päälle, jottei vuoan reunoille levitetty taikina valu alas. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes pohja on kypsä.
2. Keittele raparperit (ja mansikat) fariinisokerin kanssa hillokkeeksi. Lisää mausteet. Jätä jäähtymään.
3. Vatkaa vaahtoutuva vaniljakastike ja sekoita mukaan mascarpone. Sulata valkosuklaa (huom! mikrossa valkosuklaa kärähtää helposti, joten vahdi sitä tarkkaan ja sekoittele vähän väliä, jos sulatat mikrossa) ja sekoita vaahdon sekaan. Valkosuklaa jähmettää seosta kivasti, joten se pysyy melko kiinteänä piirakan päällä.
4. Kun piirakkapohja ja raparperiseos ovat jäähtyneet, kokoa piirakka: Levitä raparperihilloke pohjan päälle ja levitä mascarponevaahto päällimmäiseksi. Jätä jääkaappiin jähmettymään ja tekeytymään mieluusti seuraavaan päivään.

 Piiras näytti melkeinpä kauniimmalta tässä vaiheessa, kun päälle oli levitetty ihanan värinen hilloke. Voi olla että ensi kerralla tarjoilen mascarponevaahdon erikseen, jolloin raparperi-mansikkaseoksen kaunis väri tulee esiin tarjottaessa.

"Taiteilin" valmiin piirakan päälle raparperisuikaleet, jottei lopputulos olisi niin aneemisen näköinen, mutta en tiedä oliko tämä sen esteettisempi ratkaisu. :D Maku kuitenkin korvasi ulkonäön mahdolliset puutteet - siitä ei epäilystäkään. :)