tiistai 30. kesäkuuta 2015

Limeblondiet


Pidimme viikonloppuna piknikbrunssin kavereiden kanssa ja onneksi sää suosi puistossa istuskelua. Päätin leipoa jotain pientä makeaa jälkkäriksi ja raparperikyllästymisen jälkeen halusin keksiä jotain muuta tällä kertaa. Jotain raikasta, mutta makeaa. Jostain tuli vastaan ohje limeblondieista ja päätin kokeilla sellaisia. Ihan hyviä niistä tuli. Vähän vähemmän aikaa olisi voinut pitää uunissa, jotta koostumus olisi jäänyt tahmaisemmaksi. Nyt kosteutin valmiita paloja vielä limemehulla, mikä toi mukavaa kosteutta ja kirpeyttä lopputulokseen. Lime ja valkosuklaa toimivat erittäin hyvin yhdessä, sopivasti makeutta ja kirpeyttä/raikkautta.

Käytin leipomisessa "lasagnevuokaa", arviolta 25x15 cm. Jos haluat tehdä esim. pellillisen, niin tee suurempi taikina.

Limeblondiet

-100 g voita/margariinia
-1,5 dl sokeria
-2 munaa
-2 limen mehu ja raastettu kuori
-3,5 dl jauhoja
-1 tl leivinjauhetta
-130 g valkosuklaata

1. Rouhi puolet valkosuklaasta pieniksi paloiksi ja sulata puolet.
2. Sekoita voi ja sokeri, lisää munat yksitellen.
3. Raasta limen kuorta sekaan ja purista limeistä mehut mukaan.
4. Lisää mukaan sulatettu ja rouhittu valkosuklaa.
5. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää vähän kerrallaan taikinaan.
6. Levitä taikina leivinjauholla vuorattuun vuokaan ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. Blondietaikina saa jäädä vähän pehmeäksi, jolloin lopputulos on vähän tahmea.
7. Anna jäähtyä ja leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi. Voit koristella valmiit neliöt vielä raastetulla limen kuorella ja halutessaan päälle voi puristaa vielä limen mehuakin, jolloin ruutuihin saa vielä lisää kirpeyttä.

 Valkosuklaan leikkaus


 Valmiit palat. Pinnalle raastettu limen kuori kuivahtaa melko nopeasti, joten se kannattaa jättää ihan viime hetkeen ennen tarjoilua. ;) (kuvassa näkyvät pienet hippuset ovat siis kuivunutta kuorta...:D)




lauantai 27. kesäkuuta 2015

Arkisalaattia


Helppo arkisalaatti on pelastus sellaisena päivänä, kun ei mitenkään keksi mitä ruokaa voisi tehdä tai ei jaksa alkaa varsinaisesti kokkaamaan. Salaatti valmistuu nopeasti ja siihen voi ujuttaa lähes mitä tahansa, mitä milloinkin sattuu mieli tekemään. Jälleen esittelyssä yksi helppo, nopea ja monipuolinen salaatti. Ja vaikka tämä nyt arkisalaattina esitelläänkin, voisi sitä hyvin tarjota illallisellakin alkuruokana - sen verran kiva yhdistelmä päärynä, sinihomejuusto ja pähkinät on. :)

Ohjetta en sen tarkemmin kirjoittele, mutta näistä ainesosista valmistuu kuvissa näkyvä sinihome-kuskus-päärynäsalaatti:
-rapeaa vihersalaattia (esim. jäävuori-/jääsalaatti tms.)
-sinihomejuustoa
-kypsää kuskusia
-päärynää
-kurkkua
-avokadoa
-suolaa
-pippuria
-balsamiviinietikkakastiketta
-pähkinöitä (esim. pekaanipähkinöitä)

Määrät voi soveltaa itse syöjien ja mielitekojen mukaan ja koota salaatin haluamaansa muotoon. Toistan itseäni: helppoa ja herkullista!




torstai 25. kesäkuuta 2015

Raparperia mehussa ja kakussa


Olen tosiaan käyttänyt hyväkseni kaikki alkukesän aikana eri mökeiltä mukaan saadut raparperit - ja ilmeisen paljon niitä sainkin. Juhannuksena raparperi oli hyötykäytössä keikauskakussa ja kesäisessä mehussa, joka oli mainio niin janojuomana kuin kuohuviinin mikserinä. Suosittelen! Myös kakusta tuli huisin hyvää. Vaikka se näyttääkin kuivakakun tyyppiseltä, oli lopputulos kaikkea muuta kuin kuiva. Raparperi kakun päällä (ja taikinan seassa) sekä öljy ja paksu jogurtti taikinassa taisivat olla avain kosteaan kakkuun. Tästä tuli oikeasti hyvää!

Käytin Martha Stewartin ohjetta inspiraationa, mutta sovelsin ohjetta jossain määrin. Marthan versiossa mm. kakun päälle (eli pohjalle) tehdään murokerros, mutta itse jätin sen pois.

 

 
Raparperikeikauskakku
 
Tarvitset:
 
-raparperia (itse käytin noin neljä suurehkoa vartta)
-2 dl sokeria (ruskea sokeri käy tähän hyvin)
-150 g rasvaa (itse käytin osaksi ns. leivontamargariinia ja osaksi öljyä)
-3,5 dl jauhoja
-1,5 tl leivinjauhetta
-3 munaa
-1 dl turkkilaista jogurttia
-(kostutukseen raparperimehua tai muuta mietoa mehua)
 
1. Vuoraa syvä uunivuoka (itse käytin isompaa irtopohjavuokaa) leivinpaperilla.
2. Paloittele tai suikaloi raparperit. Itse viipaloin ne pitkiksi suikaleiksi, mutta ne pehmenivät uunissa niin mössöksi, että muoto ei juurikaan näkynyt lopputuloksessa. En itse kuorinut varsia, jotta väri olisi punaisempi.
3. Säästä osa raparperipaloista (1-2 dl) taikinaan. Ripottele pohjalle hieman sokeria ja levitä pohjalle tulevat raparperit niin, että koko vuoan pohja peittyy.
4. Valmista taikina.
5. Vatkaa rasva ja sokeri keskenään ja lisää munat yksitellen.
6. Sekoita loput kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan vähän kerrallaan.
7. Sekoita jogurtti taikinaan ja kääntele lopuksi raparperipalat sekaan.
8. Levitä taikina raparperipalojen päälle tasaisesti.
9. Paista kakkua uunissa noin tunti. Voit kokeilla kypsyyttä puutikulla - kakku on valmis, kun tikku tulee taikinasta puhtaana ulos.
10. Annan kakun jäähtyä ja tekeytyä mielellään seuraavaan päivään. Itse kostutin taikinan pintaa (ennen kakun kumoamista) raparperimehulla, mutta uskon, että kakku olisi kostea ilman tätäkin vaihetta.
11. Keikauta kakku ympäri ennen tarjoilua ja raparperit ovatkin pinnassa.
12. Tarjoa esim. vaniljakastikkeen, -vaahdon tai -jäätelön kanssa.
 




Tarjoilin kakun valmiin vaniljakastikkeen kanssa, hyvin toimi. :)

 Raparperidrinksu valmistui raparperimehusta, kuohuviinistä ja mansikasta. Mukavan raikas ja kesäjuoma!


Raparperimehu
 
-noin puoli litraa raparperia pilkottuna
-1,5 dl vettä
-sokeria maun mukaan (itse käytin reilun desin)
(-väriksi voi laittaa sekaan hieman mansikkaa, pelkästä raparperista tulee haalean vaaleanpunainen väri)
 
1. Paloittele raparperit (älä kuori, jotta mehu saa vähän punaista väriä).
2. Laita vesi kattilaan ja lisää raparperit sekaan.
3. Keittele noin kymmenisen minuuttia, kunnes raparperit pehmenevät.
4. Mausta sokerilla (älä polta kieltä, jos maistelet kuumaa mehua!)
5. Siivilöi raparperit mehun seasta. Tähän voi tarvittaessa käyttää jangasharsoa, mutta itse pärjäsin siivilällä, ja mehusta tuli silti kirkasta.
6. Anna mehun jäähtyä.
7. Tarjoile valmis mehu sekoitettuna esimerkiksi kivennäisneteen tai kuivaan kuohuviiniin. Itse join mehua myös vedellä laimennettuna suunnilleen puolet ja puolet -suhteella.

 









Pöydällä olleesta kukkakimpusta leijaili kukan terälehti suoraan lasiin - aika hauska yllärikoristelu! Tässä hyvä idea drinkkien tai boolin koristeluun, syötävät kukat. :)

Innostuin mehuilusta sen verran, että aloin jo suunnitella sitruunamehua kesäisiin hetkiin. Itsetehty mehu on kuitenkin aika paljon spesiaalimpi tarjottava kuin kaupasta valmiina ostettu. Ja niin helppo valmistaa!

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Juhannus kuvina

Vietimme perinteisen mökkijuhannuksen ja kaikeksi onneksi säät suosivat huomattavasti paremmin, kuin oli ennustettu. Sadetta saimme vain vähän ja juhannuspäivää vietimme auringossa istuskellen, frisbeetä heitellen ja kesäisiä drinksuja siemaillen. Ei hassumpaa. :) Leivoin juhannukseksi raparperikeikauskakun, joka onnistuikin yli odotusten ja lisäksi tein etukäteen raparperimehua. Kohta alkaa raparperit pursuta jo korvista ulos... :D Laitan reseptejä myöhemmin näkyviin, nyt annan vain kuvien välittää tunnelman. :)


 Raparperidrinksu















 Juhannuspäivän aamuna pihasta löytyi kaksi talitiaisen poikasta, ilmeisesti olivat pudonneet pesästään yön aikana. Olivat varsinaisia rääpälepalleroita, ja ihmeteltiin, voiko tällaiset selvitä hengissä. Mutta olivat sentään vielä elossa saman päivän iltana ja emo kävi niitä ruokkimassakin. Toivottavasti ei osunut kettu kohdalle myöhemmin...



tiistai 16. kesäkuuta 2015

Throwback: Dubrovnik




Koska tälle kesälle ei ole tiedossa ulkomaanmatkailua, voisin kirjoitella muutamasta aiemmin tehdystä reissusta. Luvassa paljon kuvia.

Olimme Dubrovnikissa viime vuoden elokuussa - hirmuisen kuuma ajankohta, mutta onneksi meren läheisyys hieman viilentää ja uimamahdollisuuksia on paljon. Kaupunki on todella hieno ja kaunis. Vanha kaupunki on hulppea ja tunnelmallinen kivitaloineen ja pienine kujineen, mutta toisaalta kadut tulvivat sesongin aikaan turisteja, joten omaa rauhaa sieltä on vaikea löytää. Hotellimme oli puolisen kilometrin päässä vanhasta kaupungista ja oma ranta oli kyllä ehdoton plussa. Hiekkaranta heti vanhan kaupungin ulkopuolella oli melkoisen täynnä kaiket päivät, joten oli kiva, että oli mahdollisuus loikoilla vähän rauhallisemmin omalla aurinkotuolilla.


Syöminen Dubrovnikissa ei ollut erityisen halpaa, ja turisteilta osataan kyllä pyytää hintaa myös tuliaisille ynnä muille. Mutta ruoka oli kyllä erinomaisen hyvää jokaisessa ravintolassa, jossa söimme. Söin paljon kalaa niin kuin merenrantakaupungissa kuuluu. Yleensä ravintoloissa oli myös aina kasvisannoksia listalla. Kaupungista löytyy myös paljon pizza-, hampurilais- ym. paikkoja, joten myös pienemmällä budjetilla voi pärjätä. Ruokakaupat olivat myös edullisia, tosin mitään isompia marketteja emme löytäneet - ostimme vedet ja hedelmät aina samaisesta kulmakaupasta.

Ravintolasuosituksina mainittakoon Restaurant 360, joka sijaitsee ihan vanhankaupungin sisäänkäynnin tuntumassa, ja jonka terassilta on näkymät suoraan satama-altaaseen, joka on erityisen tunnelmallinen iltavalaistuksessa.


Yhden ihanimmista lounaista söimme Kolocep-saarella sijaitsevassa Villa Ruza -ravintolassa, joka oli ihanan rauhallinen ulkoilmaravintola. Tänne menimme siis omalla venekyydillä, mutta sinne pääsee käsittääkseni myös lautalla.



Myös vanhankaupungin satama-alueella on muutama erityisen suosittu ja vilkas ravintola, joista sai ainakin hyviä kala-annoksia.


Lisäksi mieleen jäi kattoterassi vanhankaupungin kattojen yllä makeilla näkymillä. Above 5 -ravintolaan mennään hotellin kautta kapeita rappusia pitkin ja päältä löytyy pikkuinen terassi, jossa on vain muutama pöytä. Kannattaa siis tehdä pöytävaraus etukäteen. Saimme todistaa kosinnan viereisessä pöydässämme, melkoisen romanttinen paikka siis. :)













































































Dubrovnikin ehdottomasti parhaita puolia on ihmisten ystävällisyys. Kaikki puhuivat englantia, olivat avuliaita ja asiallisia. Myöskään mitään kaupittelu- tai tyrkyttämiskulttuuria ei siellä kohtaa, mikä on erityisen miellyttävää. Mielestäni kaupunki vaikutti melkoisen sivistyneeltä, emme tosin kulkeneet ihan yömyöhään kylillä, mutta aika vähän kaupungissa näytti mitään biletysmeininkiä olevan. Yökerhojen perässä matkaavat suuntaavat varmaankin muihin kaupunkeihin. Esimerkiksi Split, jossa olin muutama vuosi takaperin, oli mielestäni paljon aktiivisempi yöelämältään, tai ainakin sellainen mielikuva minulle jäi.

Dubrovnikin lähellä on paljon saaria, isoja ja pieniä, joihin ehdottomasti kannattaa tehdä reissuja matkan aikana. Läheisimpään saareen, Lokrumiin pääsee pari kertaa tunnissa edestakaisin ajavalla lautalla ja vähän kauempana oleviin saariin tehdään erillisiä päiväreissuja, joita mainostetaan vanhassa kaupungissa joka puolella. Kävimme yhtenä päivänä omatoimisesti Lokrumissa ja toisena päivänä varasimme hotellin kautta oman moottorivenekuskin, joka vei meidät snorklailemaan ja katsomaan kolmea läheistä saarta (Elephant Islands). Venereissu oli ihan mahtava, saimme mennä tasan oman aikataulun mukaan, pysähtyä rantaan pidemmäksi tai lyhyemmäksi aikaa, eikä tarvinnut mennä ryhmän mukana valmiin aikataulun kanssa. Kuski ajoi meidät myös snorklaamaan läheisille luolille, mikä oli ihan mieletön kokemus. Tällä reissulla ei välitettavasti ollut kamerapussia mukana, joten luolista ei harmillisesti ole kuvamateriaalia. Venepäivä oli ehdottomasti reissun kohokohta.


                                      Lautta Lokrumiin


Jos aikoo snorklata, kannattaa ostaa omat snorkkelit ja uimatossut!! Pohjassa on paljon merisiilejä, joten paljain jaloin en suosittele uimista kivikkoisissa rannoissa. Vesi on mielettömän kirkasta ja lämmintä, joten snorklailumahdollisuudet ovat loistavat.

Lokrumissa seikkailee paljon riikinkukkoja!









Lokrumissa pääsee kapuamaan ylös kukkulalle (hiki kyllä tulee...) ja sieltä näkymät on aika hienot.

Saarilla pääsi kulkemaan ja tutkimaan muun muassa ihmisten takapihoja pikkuisia teitä pitkin.

Vanhassakaupungissa seikkailee paljon kissoja ja usein niitä oli kokoontunut enemmänkin erään kirkon sisäpihalle. Luulen, että joku syöttää niitä siellä, sillä turistien tarjoamat eväät eivät oikein tehneet kauppaansa - kissat eivät vaikuttaneet nälkäisiltä.



 Kaupungin venesatama.

 Läheltä vanhankaupungin eteläistä sisäänkäyntiä lähtee köysirata kukkulan laelle, josta on ihan mielettömät näkymät alas kaupunkiin. Ylhäällä on myös näköalakahvila, johon voi pysähtyä ihailemaan maisemia. Lisäksi ylhäätlä löytyy sotamuseo, mikä kiinnosti erityisesti matkaseuralaista.


 Rankan auringonoton lomassa on hyvä huolehtia nesteytyksestä... Vanhankaupungin muurien ulkopuolella on muutama mainio baari, joiden alueelta pääsee hyppäämään suoraan mereen. En muista tälle tarkempia koordinaatteja, mutta pieni oviaukko muurin läpi löytyy kun suuntaa muurin ulkoreunaa pitkin kohti merta.




Saaren tuima vahtikisu - ei kannata ryttyillä!

Tykkäsin Dubrovnikista todella paljon ja voisin mieluusti lähteä toiste. Suosittelen matkakohdetta erityisesti, jos lämpö, meren läheisyys, hyvä ruoka, ystävälliset ihmiset ja kauniit paikat vetävät puoleensa. Muistaakseni olimme matkassa noin 4-5 yötä, mikä oli melko sopiva määrä tämänkokoiseen paikkaan. Tietysti rannassa makoilee hyvin pari päivää lisääkin...
Tulipa matkakuume!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Polttaribrunssia ja raparperipiirakkaa

Lauantaina vietettiin opiskelukaverini polttareita ja onneksi alkukesän lämpimin päivä osuikin polttaripäivälle. Aamu aloitettiin picnic-brunssilla merenrantakallioilla ja siitä jatkui päivä monien hauskojen mutkien, ohjelmanumeroiden ja kommelluksien kanssa. 

Itse leivoin gluteenittoman raparperipiirakan, joka meinasi jäädä raa'aksi ja turvota yli äyräiden, mutta asettui ihan hyväksi piirakaksi lopulta. Muita herkkuja brunssilla oli patonkia, juustoja, linssi-kasvissalaattia, marjoja, mehuja, skumppaa!, croissantit marmeladilla, suklaa-popcorn -muffinit, täytetyt taatelit, juustokakku, suklaata, ja mitähän vielä! Vaikka syöjiä oli 13, taisi silti suurin osa ruoasta jäädä syömättä. Mutta olipa hyvää!

Tein piirakan samanlaisella ohjeella kuin tämän persikkapiirakan (joskin vaihdoin jauhot gluteenittomiin), joten en julkaise reseptiä nyt. Tein lisäksi muutaman minipiirakan muffinssivuokiin (täytyyhän leivonnaisia maistaa ennen tarjoilua...), niistäkin tuli aika söpöjä. :)

Piirakka -making of...





Ja brunssia...


 Raparperipiirakka sai kaverikseen juustokakun. Alavasemmalla maapähkinävoilla täytetyt taatelit - huippuhyviä!

 Juomapuoli









 Tämän kesän tavoite on hyödyntää enemmänkin aurinkoisia päiviä (jos niitä vain saadaan...) brunsseihin ja piknikkeihin. Näitä ehdottomasti lisää! :)