Lomalla opittua

Mitä olen ymmärtänyt tähänastisen lomani aikana:

-Loma on ihmisen parasta aikaa (tämän kyllä tiesin jo aiemmin))

-Matkustaminen on parasta, mihin rahansa voi käyttää (niin koti- kuin ulkomailla)

-Univelan todellinen suuruus yllättää, kun on aikaa nukkua paljon. Ensimmäisenä lomaviikkona nukuin kymmenen tunnin yöunia ja olin silti koko ajan väsynyt. Arjessa väsymykseen turtuu, eikä huomaa kuinka paljon unta todellisuudessa kaipaisi. Tämän yritän muistaa arjen jälleen koittaessa. 

-Edelliseen kohtaan viitaten, on ihmeellinen olo herätä ja huomata olevansa virkeä ja tarpeeksi levännyt. Uni tekee ihmeitä niin jaksamiselle kuin mielialallekin - halpa ja harmiton piristäjä! 

-Yle Puhe on ihan loistava radiokanava! Kuuntelimme sitä käytännössä koko Suomi-tripin läpi. Ei mainoksia tai korvamatorallatuksia, vaan oikeasti mielenkiintoisia, sekä sopivan mittaisia, keskusteluohjelmia kiinnostavine vierailijoineen.

-Oma mökki on vieläkin paras paikka, jonka tiedän. Voisin viettää siellä vaikka kuukauden putkeen. Ulkoilmaa, simppeliä ruokaa, marjoja ja sieniä suoraan pihasta, sauna ja järvipulahdus joka ilta. Halonhakkuuta ja saunan lämmitystä, yksinkertaista elämää.  Täytyy jatkaa mökkikautta vielä pitkälle syksyyn.

-Kirjojen lukeminen on halpa keino matkustaa uusiin maailmoihin. Muistelin, kuinka luin teininä kymmeniä kirjoja kesässä - miksei enää muka ole aikaa lukea? Nyt olen tehnyt korjausliikkeen tässä ja aion ahmia vielä useamman romaanin loman aikana, ja mikä tärkeämpää, muistaa pyhittää lukuhetket arjenkin aikana.

-Uusi huulipuna on aina hyvä idea (kohta niitä on liikaa, vai voiko olla?

Nautitaan kesästä ja lomasta!

Kuhmon karhut ja neljän päivän roadtrip

Viime kesän kotimaan roadtrip jäi kesän kohokontana mieleen ja tälle kesälle haluttiin ehdottomasti toteuttaa jotain vastaavaa. Harmillisesti koirien hoitopaikan löytymisen kanssa oli (jälleen) hieman hankaluutta, joten aikaa ajomatkalle jäi harmittavan vähän. Päätimme kuitenkin lähteä neljän päivän reissulle ja katsoa, mihin asti siinä ehtisi.

Reissun päämääränä oli bongata karhuja!

Viime kesänä ajoimme Kuhmon ohi ja silmiin osui mainos karhubongauksesta. Ajatus jäi kutittelemaan siitä asti ja päätimme toteuttaa sen tällä kertaa. Varasimme siis paikan yöksi karhukojusta Kuhmossa. Pysähdyimme menomatkalla kahvilla Kouvolassa ja yövyimme Kuopiossa. (Pizzavinkki Kuopioon: Sorrento! Mahtavan hyvät pizzat ja keittiöstä kantautui puhetta italiaksi - aina hyvä merkki.)

Kuopiosta ajoimme siis Kuhmoon ja päivällisen jälkeen siirryimme kahden muun pariskunnan kanssa karhukojuun yöksi. Eipä tarvinnut kauaa odotella, kun ensimmäinen karhu ilmaantui metsän siimeksestä. Hetki oli mieleenpainuva. Karhuja kun ei koskaan ole luonnossa nähnyt, on aika mahtava tunne seurailla, kun sellainen tulee kohti rauhallisen vakain askelin. Kojumme oli metsään rajoittuvan suon laidalla. Karhuja vieraili paikalla illan ja yön aikana viidestä kuuteen kappaletta. Useampi tuli ja meni muutamaan kertaan, joten laskuissa oli vaikea pysyä. Lisäksi paikalla näyttäytyi muutama kotka ja aamuyön pimeinä tunteina yksi ryhmästämme oli nähnyt neljän suden pyyhältävän kaukana metsän rajassa ohi. Susien missaaminen jäi harmittamaan, itse olin  jo unessa silloin. Toisaalta meillä ei ollut kiikareita mukana, joten enpä usko, että paljoa olisin nähnyt kuitenkaan, sudet kun eivät tulleet kojuamme lähellekään.

Karhukojuilla karhuille tuodaan siis ruokaa, jonka perässä karhut tulevat paikalle. Tiedostan, että jotkut ovat karhujen ruokkimista vastaan ja pitävät sitä epäeettisenä tai karhujen luonnollista käyttäytymistä ja liikkumista häiritsevänä. Halusimme kuitenkin kokea tämän, vaikka tiedostamme nämä pointit. Toisaalta karhuista huomasi, että ne eivät mielellään ihmisen hajun lähelle tulleet ja olivat lähettyvillämme vain sen aikaa, kun söivät ja sitten hipsivät pois. On niillä siis kuitenkin selvästi jäljellä ihmisen pelko. Yö karhujen ympäröivänä avasi muutenkin silmiä sille, kuinka arkoja ja rauhaa hakevia eläimiä nuo metsien nallekarhut ovat. Niistä ei hetkeäkään tullut sellainen olo, että ne vain odottelisivat hetkeä hyökätä ihmisen päälle, päinvastoin -  todennäköisemmin luikkisivat pakoon mahdollisimman kauas. Lähimmillään karhut tulivat muutaman metrin päähän kojumme seinästä ja voimme kuulla niiden hengityksen sekä ruoan maiskutuksen äänet - aika uskomaton kokemus kaiken kaikkiaan. 

Tässä yksi rohkea, joka uskaltautui ruoan perässä ihan lähellemme.

Nuori yksilö nuuskii ihmisten hajuja. Hetken haisteltuaan se päätti lähteä muualle, ei selvästi pitänyt meistä...

Vieressäni istui hollantilaisnainen, joka oli varautunut pikkaisen paremmalla objektiivilla ja kateellisena katsoin hänen kameransa näytöllä näkyviä zoomattuja karhunnaamoja. No, näillä välineillä sai tällaisia kuvia... Onpahan jotain muistoja kuitenkin. :)

Karhujen jälkeen ajoimme Vuokattiin yhdeksi yöksi. Kävin ravistelemassa väsymystä Vuokatinvaaran luontopoluilla suolampien äärellä, mahtavia maisemia, kaunista luontoa ja raikasta ilmaa.

Illalla Vuokatinrannalla auringonlasku oli ihan mieletön. Niin kaunista!

On hyvä huomata, että aina ei tarvitse lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle kokeakseen jotain uutta ja ihmeellistä. Meidän luontomme on ihan mieletön ja erityinen. Kotimaanmatkailu on kyllä ihan parasta!

Näiden puheiden jälkeen onkin hyvä suunnata Ranskaan loppulomaksi.... On se ulkomaanmatkailukin ihan mukavaa. ;)

Mökkielämää

Vietimme ensimmäisen lomaviikon alun mökillä ja taidamme palata sinne myös loppuviikoksi. Välissä piti käydä kotona kääntymässä ja tapaamassa ulkomailta Suomeen saapuneita sukulaisia. Loppuviikon sää näyttää tosin epävakaalta, mutta eipä se mökkeilyä pilaa. Nytkin sateli välillä, joten silloin oltiin sisällä tai pidettiin sadetakkia. Sateesta on tietysti hyötyäkin: sienet tykkäävät! Nyt löytyi jo joitakin kantarelleja.

Kyllä mökillä on vain mukavaa. Voi ihmetellä luontoa, nauttia hiljaisuudesta, käydä lenkillä autioilla sorateillä, soudella, saunoa, uida, saunoa ja uida.... ja ihan vain olla rauhassa. Tosin tällä kertaa souturetki sai hieman pelottaviakin elementtejä, kun toinen airo katkesi kesken matkan. Saatiin veteen tipahtanut aironpuolikas kiinni ja melottiin paluumatka takaisin. :D Saatiinpahan syy lähteä kylille, nimittäin ostamaan uudet airot. Meidän mökiltä käydään muutenkin usein kaupoilla, jäätelöllä tai torikahveilla Heinolassa, kun matkaa välissä on vain puolisen tuntia. Retki on usein päivän kohokohta. Täytyykin käydä ensi kerralla taas Harjupaviljongin vohvelikahvilassa, se on aivan ihana!
(kuva viime kesältä)

Mökille se on siis suunnattava jälleen, satoi tai paistoi.

 Mustikat ovat kypsiä! Niitä poimittiinkin urakalla, lähemmäs kymmenen litraa. Kotiin tultuamme pakastin sanoutui irti, mutta mustikat saatiin onneksi pelastettua A:n työpaikan pakastimeen. Huh! :D
Suunnittelimme jo mustikkabisneksiä, saa tehdä tilauksia! ;-)

 Pian saadaan myös puolukoita.

 Fisun tärkein tehtävä mökillä on huolehtia, etteivät linnut rantaudu meidän pihapiiriin. Se juoksee haukkuen rantaan, kun kuulee yhdenkin kaakatuksen järveltä. Tosin linnut taitavat pian huomata, että raukka ei uskalla uida niiden perään. Eivät ehkä ota tätä hurjaa vahtia niin tosissaan... Mutta toinen ottaa työnsä tosissaan. <3

Uusia pieniä ystäviä bongattu.

Ja ne värit. Järvellä voisi viettää koko illan ihailemassa auringonlaskuja ja taivaan värejä niiden jälkeen. Taivas on joka kerta erilainen. Kyllä mökillä sielu lepää. <3

Mökkiviikon jälkeen saatamme tehdä pientä roadtrippiä pohjoisempaan, mutta kukapa haluaisi lomaa liiaksi suunnitella. Loppukesään mahtuvat myös yhdet häät ja parin viikon kodinvaihto Ranskassa. Niistä mahdollisesti myöhemmin...

Makroilua

Ostin kameraan uuden makro-objektiivin ja sen jälkeen olenkin ollut aika paljon nenä kiinni kamerassa. Luonnosta löytyy ihmeellisiä muotoja ja yksityiskohtia, kun katsoo tarkkaan ja tarpeeksi läheltä.

 Orvokki sateen jälkeen

 Mustikan alku

 Lupiinien sydämet

Kyllä luonto on kaunis!

Italiaa

Vietimme toukokuussa reilun viikon Italiassa kierrellen ensin Firenzen katuja ja siirtyen sen jälkeen Marchen maaseudulle. Lomasta on jo aikaa, mutta julkaisenpa muutaman kuvan kuitenkin.
Vaikka säät eivät juuri suosineet, oli meillä ihana loma ja ehdimme nähdä paljon. Ja toki suuressa roolissa oli myös makumaailma, ruokaa, makeita, viinejä... Kävimme muutamalla viinitilalla maistelemassa ja ihailemassa maisemia, ja tarttuipa mukaan muutama pullo kotiinviemiseksi. Kyllä matkailu on vaan parasta, mihin rahansa voi laittaa!

 Maailman parasta pizzaa! <3

 Firenzen kuuluisa Ponte Vecchio, vanha silta.

 Palazzo Pitti joen toisella puolen...

..ja sen huikeat puutarhat.

 Gelatoa syötiin joka välissä.... On se vaan hyvää <3

Firenzen vilskeestä siirryimme Marchen maakuntaan, maaseudun rauhaan. Maisemat olivat uskomattoman kauniit. Niin vehreää ja jylhää.

Villassamme oli kaikki kohdillaan. Yhdentoista hengen seurueelle oli tarpeeksi tilaa ja kylppäreitä. :D "Pienestä" sähkökatkostakin selvittiin lopulta, vaikka jossain kohtaa hieman epäilyttikin. Kyllä tuntuu lämmin suihku mahtavalta, kun on toista päivää tukka likaisena ilman suihkua...

 Uima-altaan näkymissä ei ollut valittamista, mutta vesi oli harmillisen kylmää. Täytyi siellä kuitenkin käydä pulahtamassa.

 Ajelimme kahden auton voimin päiväretken San Marinoon ja ihastelimme maalaismaisemia matkalla. San Marinon kukkulalta oli hienot maisemat Riminille ja merelle.

 Viinitiloilla saimme maistaa ihania viinejä, niin punaista, valkoista kuin roséetakin, maistuvia kaikki. Viinin kaveriksi oli tarjolla ihania juustoja ja leipiä ja lihansyöjille monenmoista leikkelettä.

 Pienet rypäleen alut.

 Toisen päiväajelun varrelta löytyi hienoja kirkkoja takana siintävine kukkuloineen. Ihania paikkoja löytää, kun poikkeaa valtaväyliltä.

Ajelun kruunasi pitkän etsinnän jälkeen löytynyt Michelin-ravintola, jossa saimme aivan ihanaa ruokaa ja mahdottoman ystävällistä palvelua. Paikan ovet olivat kiinni, mutta koputettuamme oveen pöytä valmisteltiin muutamassa minuutissa. Kyllä kannatti etsiä ja harhailla.

 Ehdottomasti matkan paras ruokailu.

Edellisestä italianmatkasta oli vierähtänyt useampi vuosi, ja olin jo melkein unohtanut, kuinka paljon maasta pidän. Jotain erityistä siinä vain on. Pikkukylissä pääsi mukavasti harjoittamaan italian taitojaan, onneksi Duolingo oli ollut aktiivisessa käytössä ennen reissua. ;) Kyllä tulee hyvä mieli, kun pystyy jotenkuten selvittämään tilanteet kielitaidollaan.

Italiaan on vaan päästävä uudelleen, sydän vetää sinne aina uudelleen.