Joulua

Joulu alkaa olla ohi, vielä yksi sunnuntai aikaa lepäillä ja ladata akkuja töitä varten. Halusimme viettää joulun uudessa kodissa ja olipa mukavaa vain olla ja rentoilla kaikessa rauhassa. Vanhan Porvoon kadut hiljenivät putiikkien laittaessa ovensa kiinni ja tilalle tulivat rauhallisuus ja hiljaisuus. Vaikka tänä vuonna ei valkoista joulua saatukaan, oli iltojen sinisyys lähes yhtä kaunista. Tapaninpäivän iltana sateli vihdoin muutamat lumihiutaleetkin maahan, ja pikkupakkasen ansiosta maa oli valkoinen vielä sunnuntaiaamuna. Ihana auringonpaiste herätteli uuteen päivään ja kutsui ulkoilemaan.

Vaikka nykyisin itselläni ei sen ihmeempiä jouluperinteitä juurikaan ole, on joulu aina ihanaa rauhoittumisen ja ydessäolon aikaa. Ja kukapa ei tykkäisi lahjojen antamisesta ja saamisesta... ;)

Välillä on myös kiva keskkittyä hyödyttömään näpertelyyn ihan huvin vuoksi, kuten piparien koristeluun.

 Sinisenä aattoiltana

Toivottavasti muutkin ovat saaneet akkunsa ladattua ja tyydytettyä herkuttelutarpeensa.

Lahja itselle

Törmäsin muutama viikko sitten blogeja selaillessani Nunuco Design Companyn sivuihin, joista löytyi kaikenlaista ihanaa. Puhelimen kuoria, passin kansia, muistikirjoja, kalentereita, kortteja, Suomessa tehtyjä ja suunniteltuja. Tykästyin kuoseihin ja tilasin ensi alkuun passilleni lentokonekuvioiset kannet. Toimitus saapui nopeasti ja ihanassa paketissa. Tämä taisikin olla ennenaikainen joululahja itselleni. ;) 

Enää tarvitsee lähteä matkalle, jotta passi pääsee komeilemaan uudella kotelollaan!

Hauskaa joulua kaikille!

Porvoota

Kohta ollaan asuttu jo kuukauden päivät uudessa kodissa, ja ainakaan vielä ei ole alkanut kyllästyttää, niin koti kuin kaupunkikaan. Olen tottunut ottamaan kameran usein lenkille mukaan, täällä kun on niin kivoja paikkoja ja maisemia heti kotikulmilla. Lunta vielä odotellaan, ja sen mukanaan tuomaa tunnelmaa.

 Koiratkin ovat oppineet ottamaan rennosti uudessa kodissa... ;)

 Torille on ilmestynyt jo joulukuusi. Epäonninen kuusi oli eräänä myrskyisenä iltana jo päässyt kaatumaan, mutta onneksi palokunta oli pian paikalla nostamassa sen ylös.

 Viime viikonloppuna kävimme katsomassa joulukauden avaustapahtumaa. Väkeä oli paljon, glögimyyjiä liian vähän.

 Maisa pääsi mukaan leikkimään turistia. Linssilude.

 Pikkukujat ovat viehkoja, on aina kiva etsiä uusia reittejä ja kurkistella aitojen raoista ihmisten pihoihin ja avointen verhojen ohi toisten olohuoneisiin...

Portaat ovat osoittautuneet vähemmän pelottaviksi kuin ajattelin - nyt molemmat koirat kulkevat niitä edestakaisin ilman ongelmaa. :)

Lisää sisäkuvia luvassa myöhemmin, kun saadaan viimeisetkin taulut paikoilleen...

Mahdottoman maistuva tiramisu

Italialainen keittiö on yksi suosikeistani, ja erityisesti italialaiset jälkiruoat ja leivonnaiset ovat vieneet sydämeni. Yksi ehdottomista lemppareistani on aito oikea tiramisu. Sen kanssa kuitenkin joutuu harmillisen usein ravintoloissa ja kahvioissa pettymään (tämä ei päde vain Suomessa, huonoja tiramisuja olen saanut eteeni myös Italiassa...). Joko on nuukailtu ja korvattu mascarpone kermavaahdoilla ja tuorejuustoilla tai sitten kostutuksessa on otettu liian kevyt tai runsas linja. Oman makuni mukaisessa tiramisussa on käytetty Savoiardi-keksejä, eikä kakkupohjaa.

























Olen valmistanut tiramisua joitakin kertoja, mutta harvoin lopputulos on ollut täysin toivottu. Vuoroin täyte on jäänyt liian löysäksi ja koko komeus on uiskennellut vetelässä mascarponeliemessä tai sitten kostutus on jäänyt liian vähäiseksi tai mauttomaksi. Tällä kertaa vertailin useita reseptejä ja yhdistelin niistä toimivan oloisen reseptin. Ja toimiva siitä tulikin! Kakku pysyi koossa hyvin ja maku sekä rakenne olivat mieleeni. Tein melko suuren annoksen, mutta onneksi syöjiä oli tarpeeksi! :)


Tiramisun ei kuulu olla hirmuisen makea, mutta sokerin määrää voi kukin muokata mieluisekseen. Toisten mielestä tiramisuun ei kuulu suklaa, mutta mielestäni se sopii tähän vallan mainiosti.

Ohjetta voi varmasti muokata määrältään sopivaksi, mutta kannattaa säilyttää mascarponen ja munien suhde: 100 g mascarponea yhtä munaa kohden. Tiramisu kannattaa valmistaa hyvissä ajoin (useampi tunti) ennen tarjoilua, jotta se ehtii tekeytyä ennen syömistä.

Tiramisu (10-12 annosta)

-5 munaa
-500 g mascarponea
-n. 0,5 dl sokeria
-400 g Savoiardi-keksejä
-n. 6 dl vahvaa kahvia
-n. 5 rkl Disaronno-likööriä (tai vastaavaa)
-100 g tummaa suklaata rouhittuna
-kaakaojauhetta

1. Keitä kahvi ja anna sen jäähtyä. Lisää likööri jäähtyneen kahvin sekaan.
2. Erottele kananmunan keltuaiset ja valkuaiset.
3. Lisää keltuaisten sekaan puolet sokerista ja vatkaa kuohkeaksi vaahdoksi.
4. Lisää keltuaisvaahdon sekaan mascarpone ja sekoita tasaiseksi.
5. Lisää loput sokerit valkuaisten sekaan ja vatkaa kovaksi vaahdoksi.
6. Kääntele keltuais-mascarponemassa ja valkuaisvaahto sekaisin keskenään. Täytteen kuuluisi jäädä kuohkeaksi ja ilmavaksi.
7. Aloita tiramisun kasaaminen: kasta keksit molemmin puolin kahvissa (sekunti tai pari per puoli) ja lado ne sopivan vuoan pohjalle.
8. Levitä täytettä keksikerroksen päälle ja ripottele pinnalle kaakaojauhetta ja rouhittua suklaata.
9. Lado päälle taas keksikerros ja jatka kuten edellä. Jätä päällimmäiseksi mascarponemassa ja pinnalle kaakaojauhe sekä suklaarouhe.
10. Anna tekeytyä muutama tunti ennen tarjoilua.
11. Nauti!

 Tästä alkaa kasaaminen...

...ja näin jatkuu.

 Keksit kostutetaan kunnolla, muttei läpimäriksi kuitenkaan.

 Disaronnoa saa kätevästi pienissä pulloissa, joten ei tarvitse ostaa kaappiin lojumaan puolta litraa.

 Kerrokset näkyvät kauniisti lasisen astian reunojen läpi.

 Herkkua! ;)

Lämmintä soppaa kylmiin syyspäiviin

Tähän aikaan vuodesta alkaa aina tehdä mieli kuumia keittoja. Kun ulkona alkaa kylmetä, kotiin tullessa kaipaa jotain sisältäpäin lämmittävää. Useimmiten teen sosekeittoja, mutta tällä kertaa teki mieli linssikeittoa. Ainekset ovat helpot ja valmistus myös. Juuresten kuorimisen lisäksi keittoa tarvitsee vain sekoitella, eikä valmistamiseen mene kauaa. Käytin punaisia linssejä, jotka muhentuvat kivasti ja tekevät keitosta sakean. Esimerkiksi ruskeat tai vihreät linssit saattaisivat pysyä paremmin kasassa, mutta kypsyvät myös kauemmin.

Keitot ovat helppoa arkiruokaa, valmistamiseen menee hieman aikaa, mutta yhdestä kattilallisesta riittää syömistä useammaksi päiväksi. Onpa ollut mukavaa tulla viikolla kotiin, kun jääkaapissa on ollut ruokaa valmiina odottamassa. Itseäni ei haittaa syödä samaa ruokaa useana päivänä, on vain helpotus kun ei tarvitse kokkailla joka päivä. Tuoreesta chilistä tulee vähän potkua ruokaan, mutta tulisuutta voi kukin säädellä oman maun mukaan.

Mausteinen linssikeitto

-noin litra vettä
-kasvisliemikuutio/-fondi
-sipuli
-pari valkosipulin kynttä
-muutama peruna
-muutama porkkana
-pieni bataatti
-2-3 dl punaisia linssejä
-1 dl tomaattimurskaa
-tuoretta chiliä maun mukaan
-mausteita: currya, paprikajauhetta, suolaa, pippuria
-1 dl creme fraichea tms ja/tai 1 dl kookosmaitoa
-korianteria

1. Kuori ja leikkaa sipulit, perunat, porkkanat ja bataatti ja leikkaa ne sopiviksi kuutioiksi. Huuhdo linssit.
2. Keitä vesi kiehuvaksi ja sekoita kasvisliemi sekaan.
3. Keitä kasviksia, sipuleita ja linssejä noin 15 minuuttia kunnes ne kypsyvät.
4. Lisää sekaan tomaattimurska ja creme fraiche ja/tai kookosmaito.
5. Heitä sekaan korianteria tai muita yrttejä.
6. Mausta ja maista.
7. Tarjoile kuumana. Ripottele päälle yrttejä ja lusikallinen creme fraichea.

Jälkkäriksi runebergintorttua, Porvoossa kun ollaan. ;)

Viikonloppu merillä

Vietimme viikonloppua tyttöporukalla ruotsinlaivalla. Päiväristeily Tukholmaan osui sään puolesta mukavalle viikonlopulle, vaikka jonkinlaista tuulta oli luvattu, laiva ei onneksi keinunut häiritsevästi. Lauantai Ruotsissa oli kaunis aurinkoinen päivä, joskin elohopea oli pakkasen puolella ja vaatetta hieman liian vähän. Onneksi joulutorilta saatu glögi lämmitti sisältäpäin ja kaupoissa kierrellessä sai taukoa ulkona olemiseen. Laivalla oli hauskaa ja ruoka maistuvaa, ja Tukholman shoppailut piristivät kiireisen syksyn väsyttämää mieltä.

Kuvia tuli otettua aika vähän, mutta ehkä hyvä niin. :D

Ruoka Silja Symphonyn ravintoloissa oli yllättävän hyvää! Pihvipaikasta sai oikein maistuvan vegeburgerin ja ensimmäisen illan italialaisesta ravintolasta loistavaa risottoa, pastaa ja suussasulavaa suklaakakkua. Harmillisesti niistä jäi kuvat ottamatta.

 Lauantaipäivä aloitettiin aamupalalla vanhassa kaupungissa. Kun huomasin, että valikoimassa oli skonsseja, en voinut enää ajatellakaan muuta.... Skonssit hillolla ja paksulla kermalla on yksi suosikeistani - heti tuli ikävä Lontooseen.

 Ryhmä rämä matkalla kohti aamupalaa.

 Joulutori aukesi juuri sopivasti meitä varten. Harmillisesti unohdimme nostaa rahaa ennen tänne tulemista, joten shoppailu jäi toiseen kertaan. Glögiä sentään sai kortilla yhdestä kojusta.

 Kaunis päivä kiertää kaupunkia.

Tukholma on kyllä kiva kaupunki, pitäisi joskus tehdä sinne reissu ihan varta vasten ja yöpyäkin kaupungissa - risteilypäivinä aika jää aina turhan vähiin. Noo, ehkäpä ensi kesänä - samaan reissuun voi sitten yhdistää Coldpalyn konsertin. ;)

Helpot arkimakeat

Viime aikoina kokkailu ja leipominen ovat jääneet muuton myötä vähemmälle. Nyt alkaa uusi keittiö olla valmis ja välineetkin löytäneet paikkansa, mutta kaiken hässäkän myötä jaksaminen ja aika keittiössä puuhailuun on ollut vähäistä. Muutamia vieraita olemme jo saaneet uuteen kotiin, ja muutaman kerran olen jaksanut tuoda keittiöstä muutakin kuin glögiä ja pipareita (onneksi joulukausi on ovella, joten tarjoilujen suhteen pääsee tarvittaessa helpolla...).

Isänpäivänä valmistin huisin helpot mustikkapiiraset, ja toisena päivänä vaihdoin täytteen luumuksi ja ripottelin päälle kanelia. Nämä piiraat valmistuvat nopeasti ja yksinkertaisuudestaan huolimatta maistuvatkin hyvältä. Ihan gurmeeta ne eivät ole, mutta ei aina tarvitsekaan. :)

Täytteitä näihin voi varioida mielen mukaan. Myös eri tavoin maustetuilla tuorejuustoilla saa vaihtelua leivonnaiseen.

Pikkupiiraat (10 kpl)

-5 levyä lehti- tai voitaikinaa
-150 g maustettua tuorejuustoa (esim. sitruunan tai appelsiinin makuinen)
-hedelmää tai marjoja (käytin toisella kerralla neljä luumua ja toisella noin desin mustikoita)
-1 kananmuna
(-kanelia)

1. Sulata taikinalevyt.
2. Ota levyistä esim. juomalasin avulla pyöreän muotoisia paloja (yhdestä levystä kaksi palaa). Halutessasi voit tehdä leivoksista myös neliön muotoiset, jolloin selviät vähemmällä vaivalla.
3. Painele taikinapalojen keskiosaan reikiä haarukalla, jotta keskus ei kohoa niin paljoa.
4. Sekoita tuorejuuston sekaan 2/3 kananmunasta,  jätä loput voiteluun.
5. Levitä tuorejuustoa kerros taikinapalojen keskelle ja asettele marjat/hedelmät sen päälle. Luumupiiraisiin voi ripotella hieman kanelia päälle.
6. Voitele paljaaksi jääneet taikinan reunat.
7. Paista piiraita 175 asteessa noin 10 minuuttia, vahdi etteivät reunat pala. Taikina on kypsää, kun pohja on hieman ruskettunut,
8. Anna jäähtyä ja tarjoile esimerkiksi glögin kanssa.

Helppoa, nopeaa ja maistuvaa!

Piiraat ovat myös kooltaan kivoja: sopivan pieniä arkiherkuksi.

Myös mustikkaversio oli maistuva, joskaan ei yhtä jouluinen kuin luumutäytteinen.

Uudessa kodissa

Meidän lauma on nyt viikon ajan asustellut uudessa kodissa ja uudessa kaupungissa. Muutimme Helsingistä/Vantaalta Vanhaan Porvooseen. Asunnon osto ja muutto tapahtuivat melko spontaanisti ja nopealla aikataululla, mutta hetkeäkään ei ole tarvinnut katua päätöstä. On täällä vaan ihanaa.
Vanhassa Porvoossa on ihan oma idyllinen tunnelmansa. Kun työpäivän jälkeen palaa Helsingin hulinasta takaisin kotiin, rauhoittuu mieli viimeistään siinä vaiheessa, kun valaistu tuomiokirkko alkaa näkyä ympäröivine puutaloineen. Aamuisin kujat ovat autioita, mutta muutamassa ikkunassa näkyy valo ja vieno savun tuoksu leijailee ilmassa. Kirkko hohtaa muhkeana mäen päällä sumupilven ympäröimänä. Illalla takkatulen ääressä on helppo rentoutua.



Työmatka vie luonnollisesti aikaa aiempaa enemmän, mutta sekään ei ole vielä haitannut ollenkaan. Ehtiipähän vaihtaa kotimatkan aikana ajatukset työstä vapaalle. Olen jo löytänyt kimppakyytiseuraa, joten jutellessa matka hujahtaa vauhdikkaasti.

Rakastuin asuntoomme jo ensimmäisellä näytössä, kun sen näin, mutta nyt tuttujen huonekalujen kanssa ja omannäköiseksi sisustettuna se vasta tuntuu kodilta. Täytyy sanoa, että en juurikaan voisi tyytyväisempi taloomme olla. Täällä on hyvä olla.

Pikkuinen sisäpihamme. Sininen kotiovemme näkyy pihan perällä.

Myös koirat ovat viihtyneet uusissa maastoissa. Uusia hajuja riittää, joten matkaa ei tarvitse tehdä vauhdilla. Kotiovelta muutaman sadan metrin päästä alkaa metsää ja peltoa ja toiseen suuntaan lähtiessä voi suunnata mukulakiviä pitkin ikkunaostoksille pikkuputiikkeihin. Koiraystävällinen lähikahviokin on jo testattu - sunnuntaiaamupala kahvilassa aamulenkin varrella oli melko toimiva ratkaisu. ;)

Runebergintorttuja saa monesta kahviosta ympäri vuoden - mikä sen parempaa!

Putiikkeja löytyy joka makuun, ja kohtahan joulunaika tuo mukanaan joulumarkkinat ja oman tunnelmansa...

Niin, mainitsinko jo, että täällä on aika ihanaa?

Taidan esitellä kotimme sisäpuolta erillisessä postauksessa, jottei tämä venähdä aivan mahdottomaksi. Stay tuned!