Creme brulee -kokeilu

Sain valmistujaislahjaksi creme brulee -setin, johon kuuluu vuoat ja kaasupoltin. Pari viikkoa sitten pääsin kokeilemaan ensi kertaa creme bruleen valmistusta, kun saimme illallisvieraita. Paahtovanukas oli mukavan helppo valmistaa, se vain vaatii vähän aikaa jähmettymiseen. Paahdettu sokerikerros tekee jälkiruoasta erityisen, vaikka on hyvin yksinkertainen tehdä. Sokerin paahtamisen voisi ilmeisesti tehdä myös uunin grillivastuksen alla, mutta itse en ole kokeillut.

Creme brulee (4 pientä vuoallista)

-4dl kuohukermaa
-1dl kevytmaitoa
-puolikas vaniljatanko
-5 keltuaista
-0,5 dl sokeria

-ruokokidesokeria

1. Halkaise vaniljatangon puolikas ja kaiverra siemenet. Sekoita kerma ja maito kattilassa ja lisää myös vaniljatanko sekä siemenet.
2. Kuumenna kiehumispisteeseen.
3. Sekoita keltuaiset ja sokeri keskenään.
4. Kaada maito-kermaseos keltuaisten  joukkoon samalla sekoittaen.
5. Kaada seos vuokiin ja laita vuoat 190-asteiseen uuniin n. 15-20 minuutiksi. (Matalalle vuoalle voi riittää 10 minuuttia.) Massan ei tarvitse jähmettyä täysin uunissa, etenkin jos haluat vanukkaan jäävän hieman pehmeämmäksi.
6. Siirrä vuoat kylmään jähmettymään muutamaksi tunniksi.
7. Ennen tarjoilua ripottele vanukkaan päälle ohut kerros ruokokidesokeria ja paahda sokeri kaasupolttimella.

Kaasupoltin on tähän kätevä, mutta eipä sille kovasti muuta käyttöä ole. Ehkäpä voisi tehdä joskus marenkia sen avulla. Creme bruleeta teen varmasti toistekin!

Herkullista! Vanukas jäi sopivan pehmeäksi, ja vanilja maistui tässä ihanasti.

Talvihupeja

Uusi vuosi on alkanut uusien töiden ja uusien harrastusten kanssa niin vilkkaasti, että vähän tuntuu jäävän aikaa tietokoneella istuskeluun. Blogien lueskelu ja oman päivittäminen on jäänyt vähemmälle, mutta kamera on ollut aktiivisessa käytössä silti. Siispä on helppo kertoa kuulumisia kuvien muodossa.

Edellisviikonlopun vietimme jälleen mökillä, ja mikäs sen parempi paikka rentoutumiseen ja univelkojen takaisinottoon. Siellä lämmitimme takkaa, lepäilimme, saunoimme ja ulkoilimme. Erityisesti koirat nauttivat runsaasta lumentulosta.

 Heitä se lelu!

 Pieni koira, suuri lumiukko.

 Tänä viikonloppuna saatiin kauan kaivattua auringonpaistetta ja olikin ihanaa ulkoilla paljon ja nauttia mahtavasta ulkoilusäästä.

 Porvoossa mäenlasku on ilmeisen suosittu ajanviettotapa.

Ulkoilun lomassa on hyvä välillä pysähtyä tankkaamaan, niin jaksaa taas. ;)

Nautitaan vielä talvesta! Kohta nimittäin onkin jo maaliskuu, ensimmäinen kevätkuukausi.

Talvitunnelmissa

Onpahan ollut vaihteleva talvi säiden puolesta. Ensin mennään paukkupakkasissa useita viikkoja ja yhtäkkiä vaihtuu tilalle räntäsade. Viikonloppuna saatiin taas hetkeksi lumipeite maahan pieneksi hetkeksi, mutta pian sekin muuttui taas loskaksi. Nyt jälleen pakastaa, joten kohta on liukasta. Mutta enpä valita, ei tule ainakaan tylsää...

Hetki ehdittiin nauttia lumen tuomasta valosta ja kauneudesta. Täällä Vanhassa Porvoossa lumi tuo ihanan tunnelman ympäristöön ja tekee paikasta entistäkin rauhaisamman.

 Joki oli hetken aikaa täysin jäässä, mutta nyt alkaa olla jo sula. Tuskinpa enää niin kunnollista pakkasjaksoa saadaan, että jäälle enää kävelemään pääsisi.

Myös koirat ovat nauttineet lumesta....tai ainakin Fisu on!

 Maisa ehkä ottaisi kesähelteet mieluummin...

Lapissa

Onneksi uudessa työpaikassa ollaan joustavia, joten pääsin lomailemaan heti yhden viikon töissäolon jälkeen. Eipä loman tarvetta varsinaisesti töistä ollut, mutta kun matka oli jo varattu aikaa sitten, niin pitihän sitä päästä lähtemään. Suuntasimme siis jälleen Leville loppiaisen jälkeiseksi viikoksi. Tuttuun tapaan nukuimme yön yli junassa ja heräsimme Rovaniemellä. Takaisin päin ajoimmekin koko matkan, kiitos vr:n hintojen.

Ja olihan siellä taas ihanaa. Lapissa on vain ihan oma tunnelmansa - jos siellä ei mieli rauhoitu, niin ei sitten missään. Päivien hämyisyys ja sinisyys ovat ihan oma juttunsa, eikä ilman päivänvaloa oikein jaksaisikaan hosua. Yllättävän aktiiviloma tästä kuitenkin tuli, vaikkei mitään himourheilua ollut suunnitelmissa. Laskettelua tuli useana päivänä, moottorikelkkailua, ulkoilua muuten vaan ja vähän ex tempore -kiipeämistä ylös tunturia! Mutta vastapainoksi paljon saunomista, kuumaa kaakaota ja muuten vaan löhöilyä. Sekä hierontaa ja kasvohoitoa. ;) Vallan onnistunut lomaviikko siis. 

 Vakkari kaakaopysäkki Tuikku.

 Alhaalla Kätkätunturi, jonka vieressä mökkimme sijaitsi.

 Sininen hetki Tuikun korkeuksilla.

 Harmaan ja valkoisen sävyjä. Moottorikelkalla pääsi jälleen ihastelemaan maisemia monessa paikassa, joihin ei muuten eksyisi.

 Aurinko nousee - ja laskee.

 Reissun ainoat revontulet. Harmillisen hämyisät, mutta nähtiinpähän jotain. Latasin puhelimeenkin revontuliappin, mutta sekään ei auttanut bongaamisessa. Ei auta kun yrittää taas uudelleen ensi vuonna.

 Naava-kahvilan pihaporot Kaneli ja Manteli.

 Kätkä

 Tunturin lähes korkeimmalla paikalla. Koko matkaa emme sentään kiivenneet jalan, mutta aika hyvän hien lumessa tarpomisesta silti sai...

Nyt jaksaa aloittaa uudet työkuviot levänneenä ja rauhoittuneena. Uudet haasteet - here I come!

Joulua

Joulu alkaa olla ohi, vielä yksi sunnuntai aikaa lepäillä ja ladata akkuja töitä varten. Halusimme viettää joulun uudessa kodissa ja olipa mukavaa vain olla ja rentoilla kaikessa rauhassa. Vanhan Porvoon kadut hiljenivät putiikkien laittaessa ovensa kiinni ja tilalle tulivat rauhallisuus ja hiljaisuus. Vaikka tänä vuonna ei valkoista joulua saatukaan, oli iltojen sinisyys lähes yhtä kaunista. Tapaninpäivän iltana sateli vihdoin muutamat lumihiutaleetkin maahan, ja pikkupakkasen ansiosta maa oli valkoinen vielä sunnuntaiaamuna. Ihana auringonpaiste herätteli uuteen päivään ja kutsui ulkoilemaan.

Vaikka nykyisin itselläni ei sen ihmeempiä jouluperinteitä juurikaan ole, on joulu aina ihanaa rauhoittumisen ja ydessäolon aikaa. Ja kukapa ei tykkäisi lahjojen antamisesta ja saamisesta... ;)

Välillä on myös kiva keskkittyä hyödyttömään näpertelyyn ihan huvin vuoksi, kuten piparien koristeluun.

 Sinisenä aattoiltana

Toivottavasti muutkin ovat saaneet akkunsa ladattua ja tyydytettyä herkuttelutarpeensa.

Lahja itselle

Törmäsin muutama viikko sitten blogeja selaillessani Nunuco Design Companyn sivuihin, joista löytyi kaikenlaista ihanaa. Puhelimen kuoria, passin kansia, muistikirjoja, kalentereita, kortteja, Suomessa tehtyjä ja suunniteltuja. Tykästyin kuoseihin ja tilasin ensi alkuun passilleni lentokonekuvioiset kannet. Toimitus saapui nopeasti ja ihanassa paketissa. Tämä taisikin olla ennenaikainen joululahja itselleni. ;) 

Enää tarvitsee lähteä matkalle, jotta passi pääsee komeilemaan uudella kotelollaan!

Hauskaa joulua kaikille!