Reissun päämääränä oli bongata karhuja!
Viime kesänä ajoimme Kuhmon ohi ja silmiin osui mainos karhubongauksesta. Ajatus jäi kutittelemaan siitä asti ja päätimme toteuttaa sen tällä kertaa. Varasimme siis paikan yöksi karhukojusta Kuhmossa. Pysähdyimme menomatkalla kahvilla Kouvolassa ja yövyimme Kuopiossa. (Pizzavinkki Kuopioon: Sorrento! Mahtavan hyvät pizzat ja keittiöstä kantautui puhetta italiaksi - aina hyvä merkki.)
Kuopiosta ajoimme siis Kuhmoon ja päivällisen jälkeen siirryimme kahden muun pariskunnan kanssa karhukojuun yöksi. Eipä tarvinnut kauaa odotella, kun ensimmäinen karhu ilmaantui metsän siimeksestä. Hetki oli mieleenpainuva. Karhuja kun ei koskaan ole luonnossa nähnyt, on aika mahtava tunne seurailla, kun sellainen tulee kohti rauhallisen vakain askelin. Kojumme oli metsään rajoittuvan suon laidalla. Karhuja vieraili paikalla illan ja yön aikana viidestä kuuteen kappaletta. Useampi tuli ja meni muutamaan kertaan, joten laskuissa oli vaikea pysyä. Lisäksi paikalla näyttäytyi muutama kotka ja aamuyön pimeinä tunteina yksi ryhmästämme oli nähnyt neljän suden pyyhältävän kaukana metsän rajassa ohi. Susien missaaminen jäi harmittamaan, itse olin jo unessa silloin. Toisaalta meillä ei ollut kiikareita mukana, joten enpä usko, että paljoa olisin nähnyt kuitenkaan, sudet kun eivät tulleet kojuamme lähellekään.
Karhukojuilla karhuille tuodaan siis ruokaa, jonka perässä karhut tulevat paikalle. Tiedostan, että jotkut ovat karhujen ruokkimista vastaan ja pitävät sitä epäeettisenä tai karhujen luonnollista käyttäytymistä ja liikkumista häiritsevänä. Halusimme kuitenkin kokea tämän, vaikka tiedostamme nämä pointit. Toisaalta karhuista huomasi, että ne eivät mielellään ihmisen hajun lähelle tulleet ja olivat lähettyvillämme vain sen aikaa, kun söivät ja sitten hipsivät pois. On niillä siis kuitenkin selvästi jäljellä ihmisen pelko. Yö karhujen ympäröivänä avasi muutenkin silmiä sille, kuinka arkoja ja rauhaa hakevia eläimiä nuo metsien nallekarhut ovat. Niistä ei hetkeäkään tullut sellainen olo, että ne vain odottelisivat hetkeä hyökätä ihmisen päälle, päinvastoin - todennäköisemmin luikkisivat pakoon mahdollisimman kauas. Lähimmillään karhut tulivat muutaman metrin päähän kojumme seinästä ja voimme kuulla niiden hengityksen sekä ruoan maiskutuksen äänet - aika uskomaton kokemus kaiken kaikkiaan.
Tässä yksi rohkea, joka uskaltautui ruoan perässä ihan lähellemme.
Nuori yksilö nuuskii ihmisten hajuja. Hetken haisteltuaan se päätti lähteä muualle, ei selvästi pitänyt meistä...
Vieressäni istui hollantilaisnainen, joka oli varautunut pikkaisen paremmalla objektiivilla ja kateellisena katsoin hänen kameransa näytöllä näkyviä zoomattuja karhunnaamoja. No, näillä välineillä sai tällaisia kuvia... Onpahan jotain muistoja kuitenkin. :)
Karhujen jälkeen ajoimme Vuokattiin yhdeksi yöksi. Kävin ravistelemassa väsymystä Vuokatinvaaran luontopoluilla suolampien äärellä, mahtavia maisemia, kaunista luontoa ja raikasta ilmaa.
Illalla Vuokatinrannalla auringonlasku oli ihan mieletön. Niin kaunista!
On hyvä huomata, että aina ei tarvitse lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle kokeakseen jotain uutta ja ihmeellistä. Meidän luontomme on ihan mieletön ja erityinen. Kotimaanmatkailu on kyllä ihan parasta!
Näiden puheiden jälkeen onkin hyvä suunnata Ranskaan loppulomaksi.... On se ulkomaanmatkailukin ihan mukavaa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti