Italiaa

Vietimme toukokuussa reilun viikon Italiassa kierrellen ensin Firenzen katuja ja siirtyen sen jälkeen Marchen maaseudulle. Lomasta on jo aikaa, mutta julkaisenpa muutaman kuvan kuitenkin.
Vaikka säät eivät juuri suosineet, oli meillä ihana loma ja ehdimme nähdä paljon. Ja toki suuressa roolissa oli myös makumaailma, ruokaa, makeita, viinejä... Kävimme muutamalla viinitilalla maistelemassa ja ihailemassa maisemia, ja tarttuipa mukaan muutama pullo kotiinviemiseksi. Kyllä matkailu on vaan parasta, mihin rahansa voi laittaa!

 Maailman parasta pizzaa! <3

 Firenzen kuuluisa Ponte Vecchio, vanha silta.

 Palazzo Pitti joen toisella puolen...

..ja sen huikeat puutarhat.

 Gelatoa syötiin joka välissä.... On se vaan hyvää <3

Firenzen vilskeestä siirryimme Marchen maakuntaan, maaseudun rauhaan. Maisemat olivat uskomattoman kauniit. Niin vehreää ja jylhää.

Villassamme oli kaikki kohdillaan. Yhdentoista hengen seurueelle oli tarpeeksi tilaa ja kylppäreitä. :D "Pienestä" sähkökatkostakin selvittiin lopulta, vaikka jossain kohtaa hieman epäilyttikin. Kyllä tuntuu lämmin suihku mahtavalta, kun on toista päivää tukka likaisena ilman suihkua...

 Uima-altaan näkymissä ei ollut valittamista, mutta vesi oli harmillisen kylmää. Täytyi siellä kuitenkin käydä pulahtamassa.

 Ajelimme kahden auton voimin päiväretken San Marinoon ja ihastelimme maalaismaisemia matkalla. San Marinon kukkulalta oli hienot maisemat Riminille ja merelle.

 Viinitiloilla saimme maistaa ihania viinejä, niin punaista, valkoista kuin roséetakin, maistuvia kaikki. Viinin kaveriksi oli tarjolla ihania juustoja ja leipiä ja lihansyöjille monenmoista leikkelettä.

 Pienet rypäleen alut.

 Toisen päiväajelun varrelta löytyi hienoja kirkkoja takana siintävine kukkuloineen. Ihania paikkoja löytää, kun poikkeaa valtaväyliltä.

Ajelun kruunasi pitkän etsinnän jälkeen löytynyt Michelin-ravintola, jossa saimme aivan ihanaa ruokaa ja mahdottoman ystävällistä palvelua. Paikan ovet olivat kiinni, mutta koputettuamme oveen pöytä valmisteltiin muutamassa minuutissa. Kyllä kannatti etsiä ja harhailla.

 Ehdottomasti matkan paras ruokailu.

Edellisestä italianmatkasta oli vierähtänyt useampi vuosi, ja olin jo melkein unohtanut, kuinka paljon maasta pidän. Jotain erityistä siinä vain on. Pikkukylissä pääsi mukavasti harjoittamaan italian taitojaan, onneksi Duolingo oli ollut aktiivisessa käytössä ennen reissua. ;) Kyllä tulee hyvä mieli, kun pystyy jotenkuten selvittämään tilanteet kielitaidollaan.

Italiaan on vaan päästävä uudelleen, sydän vetää sinne aina uudelleen.