Vietimme yhden lomaviikon Suomen teitä ympäriinsä ajaen ja näimmekin matkan aikana useamman kaupungin ja kylän. Matka alkoi valmistujaisista Jyväskylässä ja jatkui siitä Kuopion ja Suomussalmen kautta Vuokattiin, Ouluun, Haukiputaalle, Vaasaan ja Tampereen kautta Helsinkiin. Sen jälkeen vietimme seuraavan viikon vielä kahdella mökillä, ensin Hartolassa ja sitten Ikaalisissa. Autossa on siis tullut istuttua viime aikoina vähintäänkin tarpeeksi. Reissuelämän jälkeen tuntuu hyvältä palata taas kotiin ja arkeen, vaikkakin oma arkeni alkaa täysin uusissa merkeissä uuden työn myötä. Jänniä aikoja siis tiedossa!
Seuraavassa kuvia reissun varrelta. Parhaiten reissusta jäi ehkä mieleen Raatteentien sotamuistomerkit ja museo, Suomussalmen teillä jolkottelevat porot, hyvä ruoka niin Jyväskylässä, Oulussa, Vaasassa kuin Tampereellakin, kauniit peltomaisemat ja lossikyyti Kuopion edustalla saareen, josta saimme kotimaista viiniä kotiinvietäväksi. Kaikkea kivaa tuli koettua ja paljon uusia paikkoja nähtyä. Ei tarvitse aina lähteä Suomen rajojen ulkopuolelle saadakseen lomatunnelmaa ja uusia kokemuksia.
Ensimmäinen pysähdys oli Jyväskylässä, jossa vierailimme valmistujaisissa. Illaksi saapui kaatosade ja ukkonen, joten vietimme illan hotellissa.
Seuraavaksi vietimme Kuopion seudulla kaksi yötä, ensimmäisen Rauhalahden kylpylähotellissa järven ja luonnon äärellä, toisen kaupungissa. Rauhalahden ympäristö oli ihana (hotelli itse ei niinkään...), pihapiirissä oli hevosia ja kaikkialla ihan vihreää.
Ilta-aurinko ja tyyni järvi.
Hevosilla oli täällä aika mukavat oltavat mennä ja syödä heinää minkä jaksoivat.
Nami!
Lähdimme välissä käymään tuttujen mökillä Kuopion ulkopuolella. Saimme venekyydin saareen, jossa mökki sijaitsi. Aika mukavasti saa olla omassa rauhassa mökillä, saareen kun ei pääse muuten kuin vesiteitse. Joimme päiväkahvit siellä ja lähdimme ajamaan läheiselle viinitilalle. Pääsimme tällä kertaa lossilla toiseen saareen, jossa tila sijaitsi. Ostimme muutamat viinit mukaan. Matkan varrella ihailimme perinnemaisemaa heinäpaaleineen.
Toinen Kuopion ilta vietettiin kävellen rantoja pitkin ja tutustuen kaupunkiin. Kävimme illallisella
Mustassa lampaassa, joka osoittautui oikein kivaksi paikaksi. Ravintola sijaitsee tunnelmallisessa hämärähkössä kellarissa. Ruokakin oli oikein hyvää. (Puhelinkuva)
Kuopio oli kesäauringossa aika nätti kaupunki. Harmitti, että bongasimme illallisristeilyt vasta siinä vaiheessa, kun olimme jo menossa syömään pöytävarauksen tehneinä. Olisi ollut varmasti kiva nähdä
kaupunkia vesiteitse ja nauttia illallinen laivan kyydissä. No, jäipä ensi kesälle jotain odottamaan.
Seuraavaksi ajoimme pohjoiseen päin ja aivan itärajalle Raatteentielle. Kävimme tutustumassa muistomerkkeihin (joista yksi kuvassa) ja sotamuseoon ja pitihän se Raatteentie ajaa päästä päähän. Itäisemmässä päässä Venäjän rajalle taisi olla matkaa nelisen kilometriä, mutta päätimme jäädä Suomen puolelle, kun passitkin jäivät kotiin. ;)
Matkalla Suomussalmelta hieman alaspäin Vuokattiin näkyi jo muutama porokin. Olin ihan innoissani niistä, sillä tammikuun
Lapin reissulla poroja ei näkynyt kuin aitauksissa. Itselleni porot jäivät mieleen yhtenä reissun kohokohdista. :)
Seuraavaksi ajoimme Vuokatin Katinkultaan, jossa vietimme kaksi yötä. Toiselle päivälle sattui oikein hieno aurinkoinen ilma, joten päivä vietettiin parvekkeella auringossa lukien ja ulkona kävellen. Illalla kävimme keilaamassa ja pizzoilla.
Kokeilin vähän eksoottisempaa punajuuri-sinihomejuustopizzaa, yllättävän toimiva tuo yhdistelmä oli pizzassakin!
Illalla rentoiltiin mojitojen ääressä.
Parin päivän kylpylöinnin jälkeen jatkettiin matkaa, mutta ajettiin vielä ylös Vuokatin harjulle ihailemaan maisemia. Paikalta lähti ulkoilureittejä joka suuntaan ja taas harmitti, ettei oltu keksitty tätä aiemmin, ja ettei mukana ollut sen ihmeempiä retkeilyvarusteitakaan. Ensi kesän lista kasvoi jälleen.
Seuraavaksi siirryimmekin jo Ouluun ja Haukiputaan mökille. Siellä vietimme taas pari yötä ja kävimme välissä Oulussa jäätelöllä, pesismatsissa, hampparilla, leffassa ja shoppailemassa. Melko rentoa olemista siis.
Hampparit syötiin
Kauppuri 5:ssä ja hyvin maistuivat. Kaikkiin hampurilaisiin sai väliin kasvispihvin, joka oli kunnolla tehty, sämpylät olivat tuoreita ja ranskalaiset mielettömän rapeita. Menisin toistekin. Myös lihansyöjä kehui omaa mättöään.
Ainoastaan jäi harmittamaan, että Pannukakkutalo jäi tällä kertaa kokematta. Kävimme kaksi kertaa yrittämässä, mutta molemmilla kerroilla pannareihin oli lähes tunnin jono, joten käännyimme ovella pois. Harmillista!
Oulusta ajoimme Vaasaan, jossa kävelimme (jälleen auringossa!) ja ihmettelimme kaupungin hiljaisuutta kesäviikonloppuna.
Söimme illallista
Strampenissa, johon tykästyimme edelliskesän reissulla. Paikka on kiva ja ruoka hyvää, ei kai siihen muuta tarvita.
Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Vaasasta takaisin kotiin, mutta päätimme venyttää reissua vielä yhdellä yöllä ja jatkoimme matkaa vielä Tampereelle. Siellä yövyimme uuden tornihotellin 21:ssä kerroksessa, söimme espanjalaisessa ravintolassa (taas samaisessa, jossa viime kesänäkin kävimme - melko kaavoihin kangistunutta, mutta miksi vaihtaa, jos tietää hyvän paikan?) ja ihailimme maisemia hotellin yläkerran baarista.
Reilun viikon autoilun ja monien uusien kokemusten sekä näköalojen jälkeen suuntasimme takaisin Helsinkiin vain lähteäksemme taas mökille. Koti kyllä odottaa. ;)
Paljon ehtii nähdä viikossa ja kyllä sitä aina saa todeta, miten kivoja paikkoja Suomi on pullollaan, kunhan vain osaa etsiä. Paljon jäi myös asioita, joita olisi ollut kiva tehdä ja paikkoja, joissa käydä. Ensi kesänä ajattelimme jatkaa matkaa jäämerelle asti.
Minäkin, joka en koskaan ole erityisemmin nauttinut autossa istumisesta, alan löytää itsestäni roadtrip-ihmisen. Itselleni salaisuus on se, että yhtäjaksoinen istuminen ei käy liian pitkäksi, joten taukoja pitää pitää tarpeeksi ja matka mieluiten suunnitella niin, että yhden päivän ajo ei ole liian pitkä. Olin varannut useamman kirjan mukaan autossa luettaviksi, mutta huomasin, että oli paljon mukavampi vain seurailla maisemien vaihtumista, ja kirjat jäivätkin lukematta. Ihana reissu meillä oli, ei voi taas muuta sanoa. :)
Melkoinen megapostaus tästä tuli, mutta onneksi kuvia on enemmän kuin tekstiä...
